sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Sukututkijan Joulukalenteri 17.12.2017



Hämäläistä voutisukua oleva aatelinen kantaisä soti ratsumestarina 30-vuotisessa sodassa sillä seurauksella, että häneltä ammuttiin Breitenfeldtin taistelussa suusta kolme hammasta. Leipzigin taistelussa kävi lähes yhtä huonosti: ammuttu kuula jumittui kitalakeen, jossa se oli jumissa vuoteen 1640. Tuolloin sukulaisnainen onnistui irrottamaan sen. Siinäpä sukutarinaa kerrakseen. Mies aateloitiin vuonna 1655.  Ja sen seurauksena suvun vaakunassa on kolme hammasta ja kolme kuulaa. No, voihan sitä toki vaakunakuvansa ja sukunimensä näinkin valita, mikäpä minä olen sitä arvostelemaan.

Jalmari Finne kirjoitti kantaisästä jopa romaanin vuonna 1910 ja siitä näytelmän, jonka Valentin Vaala ohjasi elokuvaksi vuonna 1938. Se on ehdottomasti lempielokuviani! Pääosassa Sirkka Sari ja Olavi Reimas. Sodasta palaava ratsumestari ei tunnista vaimoaan, jolle hänet on lapsena naitettu, ja yrittää vietellä tämän. Myöhemmin hän palkkaa pojaksi pukeutuneen vaimonsa rengikseen. Samaa huvinäytelmää on esitetty myös monien harrastajateatterien voimin, kuten oheisessa kuvassa tekee Koiton Raittiusyhdistyksen teatteri vuonna 1920. Suomen kesäteatterit huomio! Kaivakaapa tämä loistava kappale ohjelmistoonne!!!

Yksi suvun myöhemmistä jäsenistä, joka toimi Turun hovioikeuden presidenttinä 1800-luvun alussa, sai vapaaherran tittelin vuonna 1809. Se periytyi hänen veljenpojalleen. Aatelissuku elää edelleen ja sen piiristä on noussut jos jonkinlaista vaikuttajaa tähän maahan. Upseereita, kirjailijoita, näyttelijöitä, arkkitehtejä ja kaikkea muutakin. 

Säilän säihkeessä Sunnuntaita (varokaa muuten hammaspeikkoja... hyvin ikäviä kavereita)
T:Lussi

Eilen oli tietenkin vuorossa von Alfthan

Kuvat: Wikimedia Commons

lauantai 16. joulukuuta 2017

Sukututkijan Joulukalenteri 16.12.2017



Minä, serkkuni Nisse ja rälssipeikot olemme etsineet tämän suvun kantaisää kissojen ja koirien kanssa Ruotsinmaalta. Melkein tekisi jo mieli suorastaan luovuttaa, mutta kun geneettisen sukututkimuksen harrastajat ilmoittivat jatkavansa ponnisteluja suvun varhaisten vaiheiden kimpussa, niin kai meidänkin täytyy täällä kellareissa vain jaksaa ja jatkaa…

Suvusta tehdyn vanhan kronikan mukaan eräs Hans olisi ollut 1500-luvulla vahtimestarina Tukholman linnassa ja kaiken lisäksi Kaarina Maununtyttären veljen vävy. Harmi kyllä mistään asiakirjoista ei mokomia sukuyhteyksiä löydy. Mutta pari vuosisataa myöhemmin kirjoista ja sukuraamatuista löytyy sitäkin enemmän jutunjuurta.


Varmemmalla pohjalla ollaan, kun puhutaan Helsingissä työskennelleestä koulumestari Ericuksesta ja hänen veljestään, joka omisti tilan eräässä tietyssä pitäjässä Hälsinglandissa Ruotsissa. Koulumestaristamme alkoi sukurypäs, joka on elinvoimainen tänäkin päivänä. Joukossa on ollut vuosisatojen mittaan erityisen paljon pappeja.

Itäsuomalaistunut sukuhaara lisäsi nimensä kirjoitusasuun h-kirjaimen, jotta nimi ääntyisi oikein venäjänkielistenkin keskuudessa. Tämä sukuhaara aateloitiin vuonna 1866 ja se sai etuliitteen ”von”. Vuonna 1886 suku korotettiin vapaaherralliseen säätyyn. Aateloidun miehen isä muuten perusti Havin kynttilätehtaan vuonna 1829, joten sopii muistaa tätä sukua, kun sytytätte adventtikynttilää.


Sadunhohteisin terveisin
Lussi

Eilen esittelimme suvun von Nottbeck

perjantai 15. joulukuuta 2017

Sukututkijan Joulukalenteri 15.12.2017



Lukuisten torvien ja sarvien jälkeen - mutta vielä vuotan. Mä kohtaavani kerran joutsenen. Ja siihen asti unelmiini luotan.... Ja siinä se joutsen viimein onkin. Tämä suku on ollut varsin aloitteellinen sen suhteen, että marketeista ja makkareista löytyy tänä päivänä puuvillaisia pussilakanoita ja muitakin kodin tekstiilejä mitä erilaisemmilla kuoseilla. Ei olisi Tamperekaan se, mikä se on, ilman tätä Venäjältä muuttanutta aatelissukua. 


Suku lienee lähtenyt liikkeelle Westfalenista ja päätyi ensin muutamaksi sadaksi vuodeksi Tallinnaan. Sieltä eräs jälkeläinen muutti kauppiaaksi Pietariin. Hänen poikansa tuli Suomeen 1836 ja asettui Tampereelle. Keisarin ystäväperhe aateloitiin vuonna 1855 ja introdusoitiin Suomen ritarihuoneelle vuonna 1857. Eräitä suvun edustajia merkittiin myös Tallinnan ritarihuoneelle vuosina 1909 ja 1912. 

Alun perin suvun porvarisvaakunassa oli joutsen ja pähkinäpuu, mutta tamperelaisilla suvun jäsenillä puu onkin muuttunut eksoottiseksi palmuksi, jota voi kaupungista bongata eri kohteista. 

Suvun historia ei ollut kovin pitkä, mutta Kanadassa jälkeläisiä elää edelleen. Tälle maineikkaalle ”manselaissuvulle” on perustettu jopa oma museo, joka sijaitsee perheen aikoinaan omistamassa linnassa. 

 

Se on nääs moro!

Lussi

Eilen tutustuimme sukuun Horn

Kuvat: Genealogisches Handbuch der baltischen Ritterschaften. Görlitz 1930, Wikimedia Commons.