tiistai 12. tammikuuta 2016

Internetin sukututkimuspalvelut - pari tärkeää seikkaa

Suomen Sukututkimusseurassa lähdettiin heti tammikuun alkupuolella kunnolla keskustelemaan ajankohtaisista asioista. Helsingin Sanomien politiikan toimittajan Miska Rantasen juttu koskien hänen omaa sukututkimustaan My Heritage -nimisessä internetin sukututkimuspalvelussa kirvoitti sukututkijat Seuran Facebook-ryhmässä pitkään ja antaumukselliseen keskusteluun.

Internetin sukututkimuspalvelut ovat tätä päivää, se on selvää, ja jokainen sukututkija omalta osaltaan päättää, ryhtyykö sellaisen palvelun asiakkaaksi ja jos ryhtyy, millä tavoin haluaa sitä omassa sukututkimuksessaan hyödyntää. Pari asiaa on joka tapauksessa syytä ottaa huomioon.


Huolehdi kaverinkin yksityisyyden suojasta


On yksi seikka ylitse muiden, joka suomalaisten on näitä kansainvälisiä sukututkimuspalveluja käyttäessään otettava huomioon: On huolehdittava siitä, ettei riko elossa olevien henkilöiden perustuslain takaamia oikeuksia, tarkemmin sanottuna yksityiselämän suojaa ja erityisesti sen piiriin kuuluvaa henkilötietojen suojaa, josta säädetään henkilötietolaissa. Suomen perustuslaki rinnastaa henkilötietojen suojan kirjesalaisuuteen ja kotirauhaan.

Kun kyseessä on elossa olevien henkilötietojen siirtäminen internetin sukututkimuspalveluun, on tietosuojavaltuutetun yksiselitteinen ohje se, että jokaiselta tulee pyytää nimenomainen lupa tietojensa luovuttamiseen. Avatessaan tilin johonkin puheena olevista sukututkimuspalveluista ja hyväksyessään sen käyttöehdot sukututkija — ja samalla myös se henkilö, jonka tietoja luovutetaan — tosiasiallisesti luopuu tietojen kontrolloimisesta ja antaa sen kolmannelle osapuolelle. Vaikka sukututkija myöhemmin luopuu tilistään, jäävät tiedot edelleen palvelun käyttöön. Näiden palveluiden ansaintalogiikkaan nimenomaan kuuluu tiedon myyminen.

Sovellettiinpa henkilötietolakia sukututkimukseen muuten miten tahansa on selvää, että silloin, kun aiotaan syöttää internetin sukututkimuspalvelun sukupuuhun elossa olevien henkilötietoja, on jokaiselta aina etukäteen kysyttävä siihen lupa. Näin siitäkin huolimatta, että varustaa tilinsä kaikilla mahdollisilla yksityisyysasetuksilla.

Kun näin huolehtii kanssaihmisten yksityisyyden suojasta ja hyväksyy sen, että sukututkimuspalveluun kerran luovuttamia tietoja ei sieltä enää poistetuksi saa ja niitä ehkä saatetaan käyttää itselle epämieluisalla tavalla, voi todeta täyttäneensä lainsäädännön velvoitteet ja suorittaneensa riskianalyysin ja hyvillä mielin siirtyä tilin avaamiseen.


Check, double-check and check again!


Tilin avaamisen jälkeen palvelun moninaiseen tarjontaan tutustuessaan fiksu sukututkija pitää kaiken aikaa mielessään lähdekritiikin. Tästä näkökulmasta internetin sukututkimuspalvelujen sukupuut eivät ole sen kummempaa aineistoa kuin alkuperäiset asiakirjat tai niihin tehdyt indeksit (HisKi) tai painetut sukukirjat. Kaikkea vastaantulevaa aineistoa on aina syytä tarkastella lähdekritiikin suurennuslasin läpi. Tässä luonnollisesti lähdetään siitä ajatuksesta, että jokainen sukututkija aineistoa hankkiessaan aina pyrkii mahdollisimman oikeaan tietoon.

Lähdekritiikki ei ole lopun viimein sen kummempaa kuin sen alituista kysymistä, pitääkö tieto paikkansa ja mistä se saatu. Turvallinen lähtöoletus on, että tieto on oikein vasta sitten, kun niin todistetaan. Kun sukututkijan vastaan tulee dokumentoimatonta tietoa — siis ilman riittäviä tai päteviä lähdeviitteitä — täytyy hälytyskellojen soida ja tietoon on suhtauduttava erityisellä varovaisuudella.

Sukututkimustiedon luonteeseen kuuluu, että se on niin hyvin dokumentoitu, että toinen tutkija pääsee halutessaan samoihin lähteisiin ja mielellään päätyy myös samaan lopputulokseen. Sukututkimuspalvelujen sukupuita ovat varmasti tehneet monet tunnolliset ja taitavat sukututkijat, joten on liian pitkälle menevä yleistys nähdä palvelut pelkästään väärän ja virheellisen tiedon pesäpaikkoina. Tietojen käytettävyys kuitenkin paranisi huomattavasti, jos ne aina varustettaisiin lähdeviitteillä. Oman tutkimuksen tarkka dokumentoiminen saattaa olla joskus suureksi hyödyksi myös itselle.


Modernien sukututkijoiden yhteisöllisyyttä


Internetin sukututkimuspalvelujen sukupuita käytetään varmasti pääasiassa sukututkimusrekistereinä eli tietokantoina, joihin kerätty tieto tallennetaan ja josta sitä eri tarpeisiin ammennetaan. Muitakin käyttötarkoituksia on. Joku syöttää palveluun pienen pätkän sukutaulua ja etsii amerikansukulaisia. Toinen syöttää runsaasti tietoa ja pyrkii alkeelliseen vertaisarviointiin, jossa toivotaan muiden sukututkijoiden korjaavan virheet. Useimmilla käyttäjillä on varmasti toive, että toiset tutkijat voisivat tavalla tai toisella täydentää sukujohtoja. 

Sukututkimuspalvelujen yhteisöllinen luonne on varmasti yksi vahva tekijä, joka vetää digitaalisiin palveluihin tottuneita ja siten perinteisiä sukututkijaikäluokkia nuorempia henkilöitä harrastuksen piiriin. Tämä on pelkästään hyvä asia. Varmasti monet internetin sukututkimuspalvelujen kautta sukututkimuksensa aloittaneet kehittävät harrastustaan. He eivät enää tyydy pelkästään siihen tietoon, jota muiden sukututkijoiden sukupuista löytyy, vaan aloittavat itsenäisen tutkimustyön, luonnollisesti verkossa olevien digitoitujen lähteiden avulla.


P. T. Kuusiluoma
Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja

4 kommenttia:

  1. Toiminnanjohtaja puhuu järkeä, kiitos tästä puheenvuorosta! Sirkka Uski

    VastaaPoista
  2. Tämä oli ihan uutta: Joku kommentoi minun blogitekstiäni! En muista, että sitä olisi koskaan ennen tapahtunut. Lämpimästi kiitos kiittämästä, Sirkka!

    VastaaPoista
  3. Aivan oma rotunsa ovat Tapani Kovalaineen kaltaiset harrastajat, joiden päämääränä on runsasta mielikuvitusta ja monivuotista kokemusta vahvasti yhdistellen auttaa tiedon etsijöitä löytämään sen mikä pitäisi löytää. Tärkeätä on tuolloin korostaa, että luonnostelusta on kysymys eikä tutkitusta tiedosta. Terveisin Tapani Kovalaine

    VastaaPoista
  4. Toiminnanjohtaja Kuusiluoman kirjoitus on kaikessa järkevyydessään liian varovainen MyHeritage-palvelun suhteen.

    Kyseessä on häikäilemätön "palvelu", joka on ainoastaan kiinnostunut lypsämään käyttäjiltään niin paljon rahaa kuin mahdollista.

    Tiistaina 26.4.2016 hakuni osui ensimmäisen kerran heidän sivuilleen. Päätin katsoa internetissä julkaistuista arvosteluista sekä Wikipediasta, mitä siellä firmasta ja sen tuotteesta sanottiin. Kävin myös Suomen Sukututkimusseuran sivuilla etsimässä mainintoja MyHeritagesta.

    Mitään hälyyttävää ei tullut esille, joten keskiviikkona 27.4. päätin ottaa halvimman tarjolla olleen sopimuksen, sillä minua kismittivät ilmaisversion joka käänteessä ponnahtavat ilmoitukset tyyliin "Jos haluat käyttää tätä toimintoa, on sinun hankittava tämän ja tämän hintainen sopimus ohjelmastamme." Se oli virhe, sillä vain murto-osa ko. ilmoituksista hävisi.

    Seuraavana aamuna minulle soitettiin (kyllä, rekisteröityessä pyydettiin puhelinnumero, johon lähetettiin aktivointikoodi) ja alettiin raivokkaasti myydä palvelun kalleinta sopimusta. Kun en ensimmäiseen tarjoukseen tarttunut, myyjä teeskenteli laskevansa puhelimen alas kysyäkseen esimieheltään, voisiko hän tehdä minulle vielä paremman tarjouksen. En tarttunut siihenkään, vaan pyysin lähettämään sähköpostia aiheesta.

    Puhelun päätyttyä minulla alkoivat hälytyskellot soida. Miten palvelulla, joka ylpeilee 80 miljoonalla asiakkaalla, on aikaa ja resursseja soittaa yhdelle käyttäjälle, joka muutamaa tuntia aiemmin on hankkinut palvelun halvimman sopimuksen?

    Myyntitykki kuvaili myös tarkasti, mitä olin ensimmäisten kirjautumisieni aikana tehnyt - hän siis oli tarkastanut, mitä minä olin tuotteella jo askarrellut. Olen itse julkisen sektorin suuren henkilörekisterin/tietokannan pääkäyttäjä. Jos minä seuraisin, mitä rekisterin käyttäjät internetliittymällään järjestelmässä puuhaavat, saisin aivan varmasti potkut.

    Vastasin saamaani sähköpostiin, että en voi millään tavoin enää luottaa MyHeritageen enkä siis käyttää palvelua ja että haluan rahani takaisin ja että tilini suljetaan. Sain vastaukseksi automaattisen viestin, jossa todettiin "Olet siis kiinnostunut tuoteperheemme kalleimmasta sopimuksesta. Vastaa tähän viestiin, niin ystävällinen myyjämme ottaa sinuun yhteyttä..."

    Soitin pankkiini ja suljin luottokorttini. En ole koskaan aikaisemmin joutunut tekemään niin. Kirjauduin MyHeritage-tililleni ja kävin tyhjentämässä automaattisen tilauksen uusimis -rastikentän. Maanantaina 2.5. minulle soitettiin jälleen ja kysyttiin, enkö ole tyytyväinen palveluun, sillä olin peruuttanut automaattisen uusimisen. Haukuin firman ja palvelun pataluhiksi, ja minulle luvattiin puolet rahoista takaisin. Niitä ei ole vielä kuulunut.

    Myyntitykit siis seuraavat, mitä asiakkaat tekevät, valehtelevat saadakseen asiakkaan hankkimaan kalleimman sopimuksen ja ahdistelevat jatkuvilla puhelinsoitoilla. Firmasta, jolla on 80 miljoonaa asiakasta, soitettiin minulle alle viikon sisällä kahdesti!

    Mitä ohjelmaan itseensä tulee, se ei ohjaa käyttäjäänsä ottamaan huomioon lakeja ja asetuksia. Päinvastoin. Jo toisella kirjautumiskerralla ohjelman wizard-toiminnot kysyvät: "Onko sinulla puolisoa? Onko äidilläsi sisaria?" jne. ja ohjaavat viemään näiden tiedot omaan sukupuuhun. Ohjelma ei siis kysy, onko käyttäjällä 100 vuotta sitten kuolleita sukulaisia, joiden tiedot hän haluaisi jakaa kaikkien muiden palvelun käyttäjien kanssa, vaan kysyy ensin mitä todennäköisimmin elossa olevien henkilöiden tietoja.

    Minusta tässä on jo aihetta kertoa tietosuojavaltuutetulle. Palvelu ei myöskään varmasti konformoidu eurooppalaisiin henkilörekisterilakeihin.

    Suomen Sukututkimusseuran olisi mielestäni otettava napakammin kantaa MyHeritage-palveluun ja vastaavanlaisiin muihin palveluihin, ja pantava näkemyksenä/varoituksensa selkeämmin esille internetsivuilleen, jottei minun tarinani toistuisi.

    VastaaPoista