keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Hallituksen ääni - Heikki Saarinen


 Kiinnostukseni sukututkimukseen heräsi eräänä Tapaninpäivänä 1970-luvun lopussa. Olin saanut joululahjaksi ison paperilehtiön, jolle aloin piirrellä kaavioita kaikista sukulaisista jotka tunsin. Kyselin lisää sukutietoja vanhemmiltani, mutta olin kovin pettynyt heidän tietoihinsa. Hädin tuskin he tiesivät isovanhempiensa nimet. Päätin ottaa asiasta selvää.

Muutaman vuoden kuluttua, asiaa kypsyteltyäni, marssin sisään Halikon kirkkoherranvirastoon, jossa tuttu virkailija auttoi minut alkuun. Mikrokortteja en ollut aiemmin nähnytkään. Kun löysin ensimmäiset uudet esivanhemmat, olin aivan hurmion vallassa. Isoäidille löytyi kaksi nuorena kuollutta siskoakin. Suuren innostuksen vallassa kirjoittelin nimiä muistiin ja tein kaikki mahdolliset virheet.

En tiennyt sukututkimuksesta enkä kirkonkirjoista mitään. Myöhemmin tein siis samat ”tutkimukset” moneen kertaan uudelleen. Vähitellen taito ja tietämys kasvoivat. Pitäjänneuvos Veikko Vennonen houkutteli minut tuoreeltaan mukaan vasta perustettuun Salon Seudun Sukututkijat – yhdistykseen. Myöhemmin olin jonkin aikaa yhdistyksen hallituksessakin, kunnes muutin kauemmas kotikulmilta.

Kun päädyin opiskelemaan kansatiedettä Turun yliopistoon, saavuin samalla mielenkiintoisen tiedon kultaporteille eli Turun maakunta-arkistoon. Maakunta-arkisto avasi täysin uuden ulottuvuuden omiin esipolviini. Onnekseni saatoin sisällyttää opintoihin sukututkijalle tärkeitä kursseja kuten arkistonkäytön perusteet ja vanhojen käsialojen kurssi.

Sukututkimusten tekemisestä tuli myös palkkatyö. Olisin toivonut pääseväni kesätöihin maakunta-arkistoon, mutta siihen aikaan edellytyksenä oli yleinen historia pääaineena. Sitten muistin sukututkimusurani alkuvaiheet ja kirkkoherranviraston. Sainkin kesätyön Salo-Uskelan kirkkoherranvirastossa. Laadin sukuselvityksiä ja tein sukututkimuksia. Kuolleiden kirjaamista lukuun ottamatta sain tehdä lähes kaikkia kirkkoherranviraston ja väestökirjanpidon tehtäviä. Tätä nykyä olen todella ylpeä siitä että olen kirjannut perinteisiin kastettujen kirjoihin lukuisia salolaislapsia. Satojen vuosien kuluttua joku ehkä arvuuttelee, että kenenkäs papin käsialaa tämä mahtaa olla.

Hieman myöhemmin kohtalo heitti minut uudelleen sukututkijaksi. Olin lähes pari vuotta sukuselvittäjänä Turun ev.-lut. –seurakuntien keskusrekisterissä. Samaan aikaan saatoin edelleen vierailla Turun maakunta-arkistossa omilla asioillani.

Sukujuurieni perusteella voin todeta olevani täysin maatiaista sorttia. Isän esivanhemmat ovat asuneet lähes yksinomaan Halikossa ja Salon seudulla. Äidin juuret taas ovat syvällä Karjalankannaksella Uudenkirkon rantahietikoissa. Esipolvistani juuri kukaan ei ole asettunut asumaan merenrannasta kuin korkeintaan 15 kilometrin päähän. Geeniperimäni pohjautuu talollisiin ja rusthollareihin, lampuoteihin ja torppareihin, ruotusotamiehiin, seppiin ja palkollisiin. Karjalan puolesta löytyy lisäksi kalastajia ja merenkulkijoita.

Sivistyssukuja tai oppineita ei kohdallani ole ainakaan vielä tullut vastaan. Ensimmäinen varmasti ruotsinkielinen esi-isä löytyy vasta 1700-luvun puolivälistä. Halikossa on aina eletty kartanoiden vaikutuspiirissä. Muuan esi-isänikin oli Joensuun kartanon leskikreivittären yksityiskuljettaja.
”Suosikkini” esi-isien joukossa on kaimani Henrik (1755-1814), joka heräsi jännittävästi henkiin tuomiokirjojen lehdiltä. Alkuun oli kirkonkirjassa vain mustaa sotkua, josta lopulta sain selvää ”slititspö”. Kuvittelin siis, että Henrik oli saanut raippoja. Sitä tietä avautui täysin uusi maailma Henrikin aikaan.
Henrik Sten oli ruotusotamies ja kotoisin Piikkiöstä. Hänen taustastaan en lukuisista yrityksistä huolimatta ole saanut täyttä selvyyttä. Hän oli kuitenkin käynyt pari vuotta Katedraalikoulua Turussa ja hänen veljestään tuli myöhemmin Turun Akatemian eteläsuomalaisen osakunnan kuraattori ja sittemmin Lopen kappalainen. Kaiketi Henrik oli joutunut koiruuksien tielle, koska päätyi ruotusotilaaksi.

Lopulta ilmeni että Henrik oli levittänyt 1700-luvun lopussa pariinkin kertaan väärää rahaa ja itsekin tehtaillut seteleitä. Siitä seurasi pitkä tutkintavankeus Turun linnassa ja kahteen eri kertaan 40 paria raippoja. Jännittävintä oli se, että tuomiokirjoissa oli suoria lainauksia siitä mitä esi-isäni oli käräjillä sanonut. Tämä oli koitua hänen lopulliseksi turmiokseen, sillä kahden todistajan mukaan oli sotareissuihin kyllästynyt Henrik sanonut haistattavansa Ruotsin kuninkaalla paskat ja palvelevansa mieluummin vaikka Ryssän keisarinnaa. Tämäpä olikin majesteettirikos, josta seurasi kuolemantuomio. Koska Svean hovioikeuden piti vahvistaa asia, kesti prosessi kauan. Siinä välissä ehti Kustaa III jo kuolla ja Kustaa IV Aadolf armahti Henrikin. Hyvä niin.

Työskentelin tähän kevääseen asti Suomen Kotiseutuliiton järjestöpäällikkönä. Kotiseudun ja suvun yhteys onkin hyvin merkittävä. Ensi vuonna pidetään Valtakunnalliset kotiseutupäivät Hämeenlinnassa ja päivien teemana on Suku ja kotiseutu. Siirryin äskettäin itsellenikin hieman yllättäen aivan muihin töihin ja pois alalta, jonka edustajana tulin valituksi Sukututkimusseuran hallituksen. Olen nykyisin Helsingin Musiikkitalon palveluksessa. Uusi työ on vaatinut paljon ja vienyt heti alkuunsa lähes kaiken ajan, jonka olin suunnitellut käyttäväni Suomen Sukututkimusseuran hallitustyöskentelyyn.

Heikki Saarinen

Suomen Sukututkimusseuran hallituksen jäsen ja koulutustoimikunnan puheenjohtaja


tiistai 9. huhtikuuta 2013

Vanhan Suomen väestöluettelo 1754

Kuva: Digitaaliarkisto
Vuonna 1754 päätettiin Venäjän keisarikunnassa suorittaa yleinen väestönlaskenta. Koska valtakuntaan 1721 liitettyjen luterilaisten seurakuntien papeilla oli seurakuntiensa väestötilanteesta täsmällisin tieto, nämä velvoitettiin laatimaan virkamiesten käyttöön täsmälliset luettelot seurakuntansa asukkaista. Väestönlaskenta etenkin Viipurin ja Käkisalmen kuvernementtien alueella on nähtävä osaksi alueella koko vuosisadan käytyä verotusuudistuskeskustelua. Alueella ei näet ollut saatettu voimaan Pietari Suuren ruotsalaisen henkirahan pohjalta innovoimaa sieluverotusta, vaan kuvernementin eri osat, toisaalta Käkisalmen pohjoinen kihlakunta, toisaalta eteläinen sekä Viipurin-Karjala, jatkoivat omia perinteitään.

Väestönlaskennan tulokseksi saatiin hieman yli satatuhatta asukasta, olkoonkin että luvusta puuttuu alueen ortodoksiväestö. Tämä onkin asiakirjan ainoa harmillinen puute: noin kymmentuhatpäinen ortodoksiväestö puuttuu siitä kokonaan toisin kuin 1720-luvun väestöluetteloista. Luterilaisten pappien tavat laatia luetteloita olivat myös hieman eriäviä: siinä missä joidenkin pitäjien asukkaista kerrotaan myös ikä tai syntymävuosi, toisen pitäjän asukkaat on erotettu vain sukupuolittain. Etenkin kirkonkirjojen puuttuessa luettelon tiedot ovat kuitenkin sukututkijan näkökulmasta ylenpalttiset, sillä se pyrkii kattamaan koko väestön ehkä kaikkein pienimpiä lapsia lukuun ottamatta. Koska kaksiosainen asiakirjanide on paksu eikä siinä ole minkäänlaista hakemistoa, allekirjoittanut katsoi hyödylliseksi kerätä suorat linkit kunkin pitäjän tietoihin. 

Työn iloa!




Virolahti: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059688
Vehkalahti: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059693
Valkeala: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059704
Kymi: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059715
Pyhtää: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059721
Taipalsaari: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059725
Mäntyharju: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059739
Savitaipale: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059745
Joutseno: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059756
Lappee: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059762
Valkeala: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059773
Luumäki: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059775
Lappeen kirkkopitäjää: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059779
Säkkijärvi: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059780
Lappeen kirkkopitäjää: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059785
Virolahden kirkkopitäjää: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059786
Jääski: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059788
Ruokolahti, Joutsenon kirkkopitäjää: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059800
Ruokolahden kirkkopitäjää: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059801
Sääminki: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059818
Kerimäki: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059827
Kerimäki: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059834
Rantasalmi: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059835
Sulkava: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059837
Puumala: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059838
Haminan kaupunki: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059840
Lappeenrannan kaupunki: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059843
Rautu: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059845
Sakkola: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059850
Valamon luostarin läänitys: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059853
Pyhäjärvi: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059855
Pyhäjärvi: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059858
Räisälä: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059860
Kaukolan kappelikunta: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059863
Käkisalmen kaupunki: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059867
Joensuun torpparit: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059868
Viipurin maaseurakunta: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059870
Johannes: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059939
Kuolemajärvi: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059954
Koivisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13059967
Antrea: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13060004
Kirvun puoli: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13060091
Muolaa: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13060012
Muolaa ja Valkjärvi: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13233552
Kivennapa: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13233382
Uusikirkko: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13233410
Räisälä: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13233439
Kaukola: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13233463
Pyhäjärvi: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13233484
Sakkola: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13233506
Rautu: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13233518
Käkisalmi: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13233524
Impilahti: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13233542
Sortavala: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13233554
Hiitola: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13233563
Uukuniemi: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13233606
Ruskeala: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13233608
Jaakkima: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13233590
Haminan kaupunki: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13233593
Lappeenranta: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=13233597

Jens Nilsson
Karjalan Liiton sukututkija ja vieraileva kirjoittaja, joka tunnetaan myös blogista Leppävirran ikäkirja 1715.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Suku Forumilla harmeja

Kuten toiminnanjohtajakin on ehtinyt kertomaan, hajosi seuran käytössä ulkopuolisella palveluntarjoajalla ollut palvelin tässä parisen viikkoa sitten. Koska tietotekniikassa epäonnistumiset ovat yleensä täydellisiä, hajosi palvelimen levy oikein kunnolla eikä varmistuksia oltu hoidettu sovitusti.


Eipä tässä siitä muuta ongelmaa, kuin että noin viimeisen vuoden aikana kaikki Suku Forumille kirjautuneet käyttäjät hävisivät järjestelmästä totaalisesti. Aikavälillä 28.3.2012-27.3.2013 forumille rekisteröintinsä tehneet ovat siis kadonneet Suku Forumin pohjana käytettävästä ohjelmistosta.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että jos rekisteröidyt tuolla ajanjaksolla forumille, sinun on tehtävä rekisteröinti uudestaan. Valitettavasti me ylläpidossa emme voi sitä puolestasi tehdä.




Samoin Suku Forumilta puuttuvat kaikki ne viestit, jotka lähetettiin sinne 28.3.2012-27.3.2013. Tämä on todella äärimmäisen ikävää, sillä toimiva  forumi muodostaa valtavan tietopankin sukututkijoille. Nyt tuosta pankista puuttuu tasan vuoden verran tietoa.




Vaikka ylläpidolla olisi halua, aikaa ja rahaa, ei tilannetta voida pelastaa. Tieto on mennyt ikiajoiksi, mutta onneksi näppärät forumilaiset ovat onnistuneet pelastamaan edes jotain mm. Googlen välimuistista. Näin joihinkin jatkuviin, hyvin pitkiin keskusteluavauksiin on saatu palautettua muutamia viestejä.


Kuten varmaan jokainen tietotekniikkatyöläinen on huomannut, ovat varmistukset äärimmäisen tärkeä asia. Tämän tarinan opetus voisi olla se, että älä itse tee niin kuin palveluntarjoajamme teki. Pistä omat sukutietosi visusti talteen muistikortille, muistitikulle, rompulle tai vaikka ulkoiselle levylle. Kiikuta sitten yksi kopio vaikka pankin säilytyslokeroon. Paikallinen pankkimme tarjoaa muutamalla kympillä taatusti palo- ja varkausvarman talletuspaikan näille kenties vuosikymmenien kuluessa kerätyille tiedoilla.

Pidä sitten vielä yksi varmuuskopio itselläsi sen työkopion lisäksi, mikä on tietokoneesi kiintolevyllä. Näin et ole katastrofin iskiessä yhtä onneton kuin minä nyt - vaikka syytön koko soppaan olenkin.


Juha Vuorela
Suku Forumin moderaattori

torstai 4. huhtikuuta 2013

Suuri kuva



Sanotaan, että kaikki eurooppalaiset ovat tavalla tai toisella Kaarle Suuren jälkeläisiä. Sukututkijat ovat laskeskelleet, että kaikki eurooppalaiset juuret omaavat yhdysvaltalaisetkin ovat sukua noin 20 lasta siittäneelle Kaarle Suurelle. Kaarle kruunattiin Rooman keisariksi vuonna 800 jaa. Vaikka hybriksen täytyikin olla melkoinen, hän tuskin osasi aavistaa omaa rooliaan Euroopan väestökehityksessä.

Älkää kysykö, kuinka tällainen mittakaava ylipäänsä on mahdollista. Yliopistossa pääsin rimaa hipoen läpi pakollisen tilastotieteen kurssin. Pahoin pelkään, että rima väpättää Tampereen yliopistolla vieläkin. 

Tuon Kaarle Suuren lisäksi olen kuullut Suku Forumillakin esiintyneen  arvion, jonka mukaan noin 100.000 suomalaisella olisi sellaisia aatelisia esivanhempia, joiden yhteyden sukuunsa he pystyvät todistamaan kirjallisten lähteiden perusteella. Se siis erottaa aateliset kaikista meistä muista. Todistusvoima, kirjalliset lähteet, mahdollisuus seurata suvun vaiheita ajassa taaksepäin vuosiin, joista torppareiden jälkeläinen vain uneksii.   


Isäni Olli vasemmalla, vieressä veli Armas.
Isäni Olli oli hänkin pääasiassa torppareiden, suutareiden ja rakuunoiden jälkeläinen. Oli joukossa muutama talonisäntäkin. Kun ajattelen isääni, mieleeni nousee usein yksi näky. Näen noin 13-vuotiaan, juuri äitinsä menettäneen pojan, joka on isänsä kanssa metsätöissä jossain pohjoisen savotoilla. Poika on juuri saanut uudet saappaat. En tiedä, ovatko kyseessä kumisaappaat vaiko peräti nahkasaappaat. Niin järisyttävän uudet ja kallisarvoiset ne kuitenkin ovat, ettei poika koko päivänä uskalla kertoa kiivasluontoiselle isälleen lyöneensä kirveellä jalkaansa – tulihan myös saappaaseen reikä.   
En tiedä, miten saappaiden ja jalan tarina jatkui. Enemmän tiedän ajasta tuon surkean savottapäivän jälkeen.  Vuonna 1919 syntynyt Olli-isäni eli varmaan ikäpolvelleen aika tyypillisen elämän.  Työtä opittiin tekemään pienestä pitäen ja paras nuoruus kului sodassa. Sodan jälkeen hän avioitui, huolehti aikanaan yhdeksästä lapsesta, teki pitkän päivätyön vaneritehtaan apulämmittäjänä, kuoli vain vuosi eläkkeelle jäämisensä jälkeen 1980. Elämä oli aina kohtalaisen köyhää ja sen mukaan elettiin. Isä oli työväenliikkeen mies ja vuosikausia mukana ammattiyhdistysliikkeessä.  

Hänelle rintamalinjat olivat ymmärrettävistä syistä selvät – rikkaat ja köyhät, herrat ja työväki.  Oli kaksi maailmaa ja isän paikka siinä oli harvinaisen selvä. 

Mikään sukumme taustassa ei valmistellut minua siihen, että löytäisin isän suorista esivanhemmista kymmenkunta aatelissukua. Mitähän isä olisi sanonut, jos olisi saanut tietää? Ei varmaan olisi uskonut kuulemaansa - epäilen vahvasti, olisiko edes ollut mielissään.  
Rälssi-ja aatelissuvuissa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä. Isän kohdalla oudoksi yhtälön tekee epäsuhta, yllätys, sosiaalisen aseman lasku, joka on samaan aikaan pettävän hidas ja kertakaikkisen, romahduttavan selkeä. Että kun mennään 17 polvea eteenpäin, Klaus Lydekesson Dieknin –1400-luvun alussa maan huomattavimpia miehiä – tyttärentyttären suora jälkeläinen, hontelo 13-vuotias  Olli August Rask ontuu verisessä saappaassa kaatamassa puuta savottatyömaalla.
Vaikka voisiko ajatella, että tavallaan se on reilua?  Osoitus siitä, ettei kenkään saa täällä paikkaa pysyvää  - saappaasta puhumattakaan?

Olen blogissani ”Häränkantaja” kertonut eräästä isän puoleisesta esi-isästäni, Leppävirran kirkkoherrasta, Clemens Bartholdi Oxmanista.  Hänen pojanpoikansa Johan Oxman (1691-1753) avioitui Joroisten nimismiehen Zacharias Josefsson Willanderin ja Gunilla Porthanuksen tyttären Anna Willanderin kanssa. 
Isän aateliset esi-isät löytyvät juuri hänen suoran esi-äitinsä, Annan kautta. Willandereiden kautta Påsa-sukuun, sitten Kirjureihin, Korp-sukuun, josta Finneihin ja edelleen Djäkneihin, Kurki-Svärdeihin ja Garp-sukuun. Isän suorista esivanhemmista löytyy myös Nils Högervänd-Arm Suontaka, jota on tituleerattu Suomen ensimmäiseksi ritariksi.
Ei kai ihme, että niin monista jälkeläisistä tuli rakuunoita.

Englanniksi puhutaan suuresta kuvasta, ”big picture.” Kuva isästä ja hänen esipolvistaan on jo niin iso, että siinä toden totta näkyy jonkinlainen linja. Kaiken kaikkiaan tuo kuva tosin on niin kaleidoskooppimainen, ettei se todista tai näytä oikeastaan yhtään mitään – korkeintaan sen, miten sattumanvaraista kaikki on, elämä ja sosiaaliset arvojärjestykset siinä mukana.
Jonkinlainen demokratian merkki on, jos ne vuosisatojen kuluessa vaihtelevat.

Aateliset esi-isät ovat kuitenkin ainakin yhdessä mielessä hieno juttu; ne antavat merkityksellisen tilaisuuden kurkistaa oman DNA:n menneisyyteen aina keskiajalle asti. Mitään kovin lämpimiä sukutunteita on tosin enää vaikea tuntea vaikkapa Henrik Pedersson Svärdiä (kuoli ennen v. 1439) kohtaan. Talonpojat pitivät häntä häikäilemättömänä maananastajana ja sanoivat tämän saaneen rangaistukseksi näivetystaudin, jonka vuoksi Henrik meni ja tappoi itsensä. Aateliston konnankoukuista valituskirjaa koonneelle Jaakko Teitille kerrottiin myös, että koska Svärdiä ei voitu itsemurhaajana haudata kirkkoon, omaiset kaivoivat Vanajan kirkon seinien alta käytävän lattian alle, jonne Henrik, 17.polven isoäitini isä, sitten haudattiin.

Tuossa sähläämisessä voin tosin aistia jonkinlaista tuttuutta.

Asuiko neiti Töölössä

Kuva: Pirjo Dahlbom

 On kirjallisuutta, jonka arvo on omana aikanaan ollut ohimenevä. Hakuteoksia, joiden sisältö on voinut olla vanhentunutta jo painettaessa ja kohtalokkaasti ajastaan jäljessä viimeistään muutaman vuoden kuluttua julkaisuhetkestä. Kirjojen paperi on ohutta ja sidokset useimmiten vaatimattomia. Painoksista on aikojen kuluessa hävitetty lähes kaikki kappaleet, mihin lie jätepaperiksi tai sytykkeeksi – joskus kirjaimellisesti ihan kaikki.

Kyse on vuosittain ilmestyvistä tai ilmestyneistä puhelinluetteloista ja osoitekalentereista. Kirjakauppias Jan Strang on arvioinut, että vuoteen 1960 mennessä julkaistuista luetteloista ja hakemistoista olisi kokonaan hävinnyt yli sata… Tosin, jos kaiken säilyttäisi, kuinkahan paljon tilaa kotihyllyssä veisi kokoelma Helsingin puhelinluetteloita 1950-luvulta eteenpäin? Tietymättömiin kadonneet luettelot eivät ole nykyajan tuotetta, hukkateillä on lähinnä pienipainoksisia varhaisia vihkosia. Sääli sekin, mutta suurin osa on sentään tallessa mm. Kansalliskirjaston ja monien paikallisten kirjastojen, museoiden ja arkistojen kokoelmissa.

Saisinko neidin osoitteen ja puhelinnumeron?
 

Suomen Sukututkimusseuran kirjaston helsinkiläiset osoitekalenterit ovat kävijöidemme erityisessä suosiossa ja puhelinluetteloitakin selaillaan. Ovathan nämä painetut henkilöhakemistot meillä helposti käytettävissä. Osoitekalentereita julkaistiin lähinnä kaupungeissa 1800-luvun puolivälistä noin 1930-luvulle asti, jolloin puhelinluettelot syrjäyttivät ne. Liikkeiden ilmoituksia on jo varhaisimmissa kalentereissa ja yhdistetyt osoite- ja ammattikalenterit ilmestyivät markkinoille 1880-luvulla. Helsingissä on parhaimmillaan julkaistu useita kalenterisarjoja yhtä aikaa. Kokoelmassamme ei ole osoitehakemistoja muista kaupungeista - poikkeuksena Kuopiossa 1923 julkaistu henkilökalenteri Kallavesi, joka on tallennettu hakemistoksi vanhoille kotisivuillemme. Tallennettu on myös muutama helsinkiläinen osoitekalenteri 1800-luvulta ja siirtoväen hakemistot Karjalaisten osoitekalenteri ja Siirtokarjalaisten tien Osoitehakemisto. Osoitehakemistoja on myös digitoitu, esimerkiksi Lydiassa, Hämeenlinnan kaupunginkirjaston digitaalisessa aineistopankissa, on vanhoja Hämeenlinnan osoitekalentereita. Digitointia on tehty ja tehdään muuallakin ja se on myös Kansalliskirjaston suunnitelmissa. Asiakkaiden käytössä on siellä vanhastaan mikrofilmattuja osoitehakemistoja ja puhelinluetteloita.
 

Ensimmäiset suomalaiset puhelinluettelot ilmestyivät 1882 Helsingissä ja Turussa. Puhelinluetteloita on ollut monenlaisia, kuten puhelinyhtiöitäkin pitkin Suomen maata. Kirjastomme kokoelmissa on helsinkiläisluetteloiden lisäksi satunnaisia muiden kaupunkien ja ympäröivän maakunnan puhelinluetteloita ja pari paksua valtakunnallista luetteloa 1900-luvulta. Vanhoilla sivuillemme on yksittäisiä tallennettuja puhelinluetteloita Viipurista ja Tampereelta. Lappeenrannan maakuntakirjaston DigiCarelicassa on Lappeenrannan puhelinluetteloita 1920-1930-luvulta ja Hämeenlinnan Lydiassa on myös puhelinluetteloita.

Eikö neitiä löytynyt?

Kotipuhelinten yleistyminen kesti vuosikymmeniä, eikä niitä täydellisemmissä osoitekalentereissakaan ole koko aikuisväestö. Kerran vuodessa ilmestyvä julkaisu ei pysynyt ahkerasti muuttavien kaupunkilaisten ja varsinkaan heidän hyyryläistensä perässä. Parhaassa tapauksessa osoitehakemistossa on perheenpää, asunnon haltija tai ammatinharjoittaja. Tittelillä on ollut merkitystä niin suutarille, lääkärille kuin enkehäradshöfdinskallekin. Ehkä kunnianarvoisa leskirouva vuokrasi huoneitaan ylioppilaille? Kalentereista ja puhelinluetteloista puuttuvia tietoja voi Helsingissä täydentää henki- ja kirkonkirjojen lisäksi kaupunginarkiston mikrofilmatun poliisin osoitekortiston (1907 – 1973) avulla. Kadunnimetkin ovat aikojen kuluessa muuttuneet, Helsingin kadunnimet –hakuteos auttaa hahmottamaan kadonneita Antinkatuja ja Viertoteitä. Turun poliisilaitoksen osoitekortistosta Turun maakunta-arkistossa on kerrottu paikallisen sukututkimusyhdistyksen mainiolla Sukututkimuksen sokkelot Turussa -sivulla. Opastusta poliisilaitosten arkistojen käyttöön on muuten Arkistojen Portissa.


-------------------------------------------------------------------------

Tämä blogi on muokattu ja laajennettu Sukutieto-lehdessä 2/2012 julkaistusta kolumnista. Otsikko on muunneltu Outi Heiskasen ja Minna Santakarin kirjan nimekkeestä Asuuko neiti Töölössä? (Teos 2004). Repliikki on peräisin Pekka ja Pätkä –elokuvasta.

Lähteenä on käytetty Jan Strangin teosta Puhelinluettelot ja osoitehakemistot. Bibliografinen luettelo Suomen puhelinluetteloista, osoitekalentereista ja yrityshakemistoista sekä niiden liitekartoista v. 1847-1960. Helsinki 1995.


Vanhojen kotisivujemme linkit eivät välttämättä toimi. Aineistoa lisätään nykyisille jäsensivuille vähitellen.

Suomen Sukututkimusseuran kirjastotietokanta on netissä.