lauantai 10. marraskuuta 2012

Muurarimestari Behm





Olen joskus leikitellyt ajatuksella, olisiko melkein jokaisen suomalaisen mahdollista löytää sukujuuriaan vaikkapa Olavinlinnan rakennustyömaalta. Ajatus on hauska eikä kai vallan mahdoton. Euroopan pohjoisimman keskiaikaisen kivilinnan rakentaminen oli nimittäin aikansa jättityömaita ja se työllisti väkeä läheltä ja kaukaa. Nimien perusteella on ehkä helpointa jäljittää ulkomailta tulleita rakentajia, jotka aikanaan tulivat Suomeen, jäivät ja perustivat perheen. Sen isommin hakematta tulee mieleen vaikkapa sukunimi Tanskanen, joiden esi-isät ilmeisesti tulivat Tanskasta 1400-luvun loppupuolella rakentamaan Olavinlinnaa.

Paljon rakentajia tuli myös Keski-Euroopasta. Yksi esi-isistäni kuului tähän joukkoon. Hänestä vähän myöhemmin.

Vieraiden kielten kaikuminen suomalaisilla rakennustyömailla ei siis todellakaan ole mikään uusi ilmiö. Itse asiassa aina 1800-luvun lopulle saakka Suomen arvorakennusten pystyttämisestä vastasivat pitkälti ulkomaiset mestarit. Suomalaiset kyllä osasivat puukirkkonsa, mutta linnoituksien ja kivikirkkojen rakentajia tarvittiin muualta.  Erityisesti 1500-luvulta alkaen Suomeen virtasi linnoitusupseereita ja muurarimestareita Baltiasta, Saksasta ja Ruotsista.

Pähkinäsaaren rauhasta (1323) lähtien nykyisen Savonlinnan seudulla kulki Ruotsin ja Novgorodin -  sittemmin Ruotsin ja Moskovan suuriruhtinaskunnan -  välinen raja. Olavinlinnan tarkoitus oli torjua idästä tulevat hyökkäykset ja varmistaa Savon säilyminen Ruotsin kruunulla.
Pelissä oli paljon eikä rakentamisessa kitsasteltu. 

Viipurin käskynhaltijan, tanskalaissyntyisen Eerik Akselinpoika Tottin johdolla Olavinlinnan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1477. Tottilla oli vanhastaan suhteita saksalaiseen ritarikuntaan, jonka palkkalistoilla oli hyviä muurareita ja kirvesmiehiä. 
Olavinlinna, kuva Museovirasto


Ensimmäiset kaksi vuotta rakennusmateriaalina oli puu. Ennen kuin päästiin varsinaisen kivilinnan rakentamiseen, Kyrönsalmen kallioille jouduttiin rakentamaan puiset varustukset linnanrakentajien suojaksi. Koska novgorodilaisten mielestä linnaa alettiin rakentaa väärälle puolen rajaa, ei veli venäläinen aikaillut hyökkäyksissään.

Linnan muurasivat suomalaiset päivätyöläiset, työväkeä värvättiin Uuttamaata ja Hämettä myöten. Myös lähiseudun asukkaat pääsivät osallistumaan työhön - enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti.

Pian alkoi kuitenkin tulla tarvetta ulkomaisille muurarimestareille. Kaarissa ja muissa vastaavissa rakenteissa käytettiin rakennusmateriaalina liuskakiveä ja erityisosaaminen oli tarpeen. Kirjeessään langolleen Sten Sturelle Eerik Tott kertoi antavansa “muurata sekä torneja, kehämuureja ja muita hyödyllisiä rakennuksia ja että hänellä on siellä 16 hyvää ulkomaista muurimestaria". On arveltu, että nämä ensimmäiset muurarimestarit saapuivat Tallinnasta, jossa samaan aikaan oli työn alla kaupunginmuuri.

Tärkeimmiltä osiltaan päälinna valmistui ilmeisesti vuonna 1483.
Ainakin tätä vähän myöhemmältä ajalta tiedetään nimeltä muutama Olavinlinnan palkkalistoilla olleista.

Henrik von Cöllen (k.n. 1561) oli myös Ruotsissa työskennellyt saksalainen linnoitusrakennusmestari, joka saapui Suomeen 1558. Samana vuonna hän johti Olavinlinnan uusien osien rakennustöitä, samoin 1560-1561. Välissä hän käväisi töissä Hämeen linnassa.  Olavinlinnan muonitusluettelosta hän katoaa toukokuussa 1561.  

Peter Hertig puolestaan toimi rakennusmestarina Olavinlinnassa vuonna 1577. Hänen kuolemansa jälkeen kesällä 1591 ilmeisesti italialainen Antonius Rosetti sai työn Suomen linnojen rakennusmestarina. Olavinlinnan ohella Rosettia työllistivät Viipurin ja Käkisalmen linnat. Olavinlinnan osalta Rosetti johti ns. uuden esilinnan viimeisen vaiheen töitä. Linnantileissä hän esiintyy ainakin vielä vuonna 1595.

1590-luvun alussa risteää Rosettin tie esi-isäni, muurarimestari Morten Phalentini Boehm/Behmin kanssa.

Muurarimestarin lisäksi myös rakennusmestariksi tituleerattu Behm oli nimensä perusteella kotoisin silloisesta Böömistä. Sukututkija Arto Sahrakorpi on löytänyt Behmin ensimmäisen kerran Olavinlinnan palkkalistoilta 1591. Samana vuonna aloitti  työnsä myös Antonius Rosetti.  
Saapuivatko he Suomeen yhdessä? Kenties rakennusmestari Rosettilla oli Suomeen tullessaan mukana omat luottotyöläisensä, joihin lukeutui myös muurarimestari Morten Phalentini Behm?   
Voisi kuvitella, että miehet vähintäänkin tunsivat toisensa. Ehkä Morten ja Antonius joskus iltaisin istuivat juomassa olutta ja päivittelivät elämän kovuutta suomalaisessa tuppukylässä? Mikään oopperametropoli ei Savonlinna tuohon aikaan vielä ollut.
Olavinlinnan lähelle oli syntynyt ns. linnan malmi, jossa asuivat linnoituksessa työskentelevät käsityöläiset. Palkkaluettelon mukaan siellä asui myös Morten Phalentini Behm. Linnan malmi sijaitsi linnan pohjoispuolella, vasta 1640-luvulla asemakaavoitetun kaupunkialueen koillispuolella.

Mitä muuta tiedämme Behmistä?

Vuonna 1591 hänelle maksettiin palkkaa 14 taaleria. Ylimpänä muurarimestarina hän toimi 1595-1596. Olavinlinnan rakentajana Morten Phalentini Behm eli tuttavallisemmin Morten Valentini Behm toimi vuoteen 1603 asti.  
Behmille kävi niin kuin reissutöissä usein käy. Hän avioitui ja jäi Suomeen, savolaistui, oppi saunomaan, syömään naurista ja muikkua. En tiedä, jäikö von Cölleniltä, Hertigiltä tai Rosettilta Suomeen jälkeläisiä, mutta allekirjoittanut on yksi todiste siitä, että muurarimestari Behmiltä jäi.

Vuonna 1890 Behmejä laskettiin olevan Itä-Savossa 233 henkeä, pääosin maaseudun ns. rahvasta. Sittemmin suku on vielä kasvanut ja ”haaroittunut.” Marraskuussa 2012 Väestörekisterikeskus löysi sukunimelle Behm 1093 käyttäjää – sisältäen nykyiset, entiset ja kuolleet.

Omat, Morten Valentini Behmiin päätyvät juureni löysin aika läheltä Olavinlinnaa. Isoisäni äiti oli vuonna 1851 Kerimäellä syntynyt Maria Alvina Behm. Sukua tutkivan elämää ei helpota se, että ainakin etunimissä Behmit ovat vaalineet perinteitä – suorastaan  rasittavan kuuliaisesti. Pää kipeytyy ja epäusko tahtoo iskeä tässä savolaisessa viidakossa, joka vilisee Morteneita ja Valentineja. Myös nimi Henrik on ollut ahkerassa käytössä, ehkä se on ollut böömiläisen muurarimestarin suomalaisen puolison isän tai isoisän nimi. 

Yrjö Hormian mukaan Säämingin Behmit muuten polveutuvat Fallentin Behm-nimisestä nimismiehestä (1619-1651.) Fallentin Behmistä polveutuu se suvun haara, joka vuonna 1903 aateloitiin nimellä von Boehm.

Muurarimestari Behmin laasti on Suomen osalta hyvin sekoittunut. 





5 kommenttia:

  1. Hei!

    Täällä etsitään juuria sellaiselle yksinäiselle, mutta upealle muurarille kuin Tauno Valta jostain Sorsakoskelta.

    En tiedä ketä kutsutaan vain muurariksi ja ketä muurarimestariksi. Kyllä meillä tässä tuntuisi olevan ihan muurarimestari.

    VastaaPoista
  2. Tere!

    Isososäni oli Lauri behm ja hänen isänsä Paavo Behm (Kerimäeltä). Olispas kiva tietää olenko samaa samaa sukua. opiskelen rakennusmestariksi ja mikäs muu olisi mahtavampaa kun kuhuskella että on sitä suvussa ollun Olavinlinnan rakennismestareitakin :)

    VastaaPoista
  3. Hei Regina. Äiti isä oli Paavo Behm, joka muutti sukunimensä v. 1935 Sieväsaloksi. Isälinjaa seuraten pääsimme tutkimuksissamme Mårten Valentinson Behmiin, joka oli syntynyt 1655 ja kuoli 1739? Löytyykö väliltämme sukuyhteys?

    VastaaPoista
  4. Hei,olen päätynyt s.tutkimuksissani Maria Behmiin,kun tutkin Immosen sukua Sortavalan maalaiskunnasta.Onko tullut eteen tälläinen nimi kuin Jacob Kokko ? :)

    VastaaPoista
  5. Tämän päivän Behm sukunimisiä on toiminut Saimaan laivojen kapteeneina monia sukupolvia.

    Oma sukunimeni on Hirvonen. 1400 luvulla Savonlinnan eteläpuoleisella Pihlajaniemellä asui paljon Hirvosia. Olivat siellä valtasukuna, kaskiviljelyä ja kalastusta harjoittivat. Mutta heidän joukossa oli myös seppiä. Tiedän, että Hirvonen -nimisiä seppiä toimi myös Olavinlinnassa. Mutta en ole päässyt heitä tutkimaan. Oletteko te muut löytäneet niistä Olavinlinnan palkkalistoilta?

    VastaaPoista